Hopeaa fysiikkaolympialaisista

Ounasvaaran lukiosta keväällä 2016 valmistunut Tuomas Oikarinen sai hopeamitalin Sveitsissä heinäkuussa 2016 fysiikan olympialaisissa. Vuotta aikaisemmin hän sai pronssimitalin Intian Mumbaissa pidetyissä fysiikan olympialaisissa. Suuret onnittelut Tuomakselle!

IPhO2016

Tuomas kuvassa kolmas oikealta

Jyväskylän yliopiston tiedote vuoden 2016 fysiikkaolympialaisista löytyy täältä.

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ylioppilas- ja kevätjuhla 4.6.2016

Vietimme Ounasvaaran lukion kevät- ja ylioppilasjuhlaa 4.6.2016. Uudet ylioppilaat sekä vieraat saivat nauttia muodollisuuksien lisäksi myös musiikkiesityksistä.

CIMG3338 CIMG3340 CIMG3344 CIMG3347 IMG_4499 . IMG_4498 IMG_4497

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

As an exchange student in Virginia, USA

At the start of the year 2014 I decided to make a change in my life. This meant to become an exchange student in the United States of America for ten months. Being an exchange student on the other side of the Atlantic had always been my dream. The reasons why I decided to carry out this plan were to improve my English skills, live and learn from a different culture, meet other international students with similar interests to those of mine and get a unique and unforgettable experience which I would remember the rest of my life.

An organisation called ICES is the company in charge of choosing the state, high school and host family based on your interests, lifestyle and hobbies. Before the selection process was finished, I had to fill in several papers, do tests, have an interview, see the doctor and apply for a visa. I had a telephone interview in my mother tongue, I had a talk with my national coordinator.

A month before the journey to the other continent I was given the name of my town, Rustburg, the name of my high school, Rustburg High School, some pictures of my future host family, their house and the city itself. The Lobaina family consisted of parents and three teenagers.

The organisation planned a four-day trip to New York before school started. I had a chance to go and visit one of the most known cities in the world. During this trip I met many international students who were placed all around the 52 stated in North America.

My first schoolday was different from an ordinary first day at school back in Finland. When I arrived at the school I had to choose the subjects I wanted to study for the entire year, some of them were ecology, English year 12, government, weight training, economics and personal finance and study hall.

The school days were always similar. School started at 8 am and finished at 2.50 pm, lunch break being at 11am. Every day I got on the bus to school and then back home and I had the same classes every day at exactly the same time. After school students could join a variety of different sport clubs which were divided into seasons:

* Fall Season: cross country, American football, cheerleading or volleyball

* Winter Season: basketball, wrestling, winter cheerleading or indoor track

* Spring Season: track and field, baseball, softball or tennis

The school organised four different parties throughout the year:

* September: homecoming party in which hours before the first football game, there was a parade in which every sports team offered by the school walked around the track course.

* November: ring dance party in which all the junior students got their High School ring.

* March/ April: prom Seniors’ Party

* June: graduation ceremony

My weekends were fun and different than my normal weekend plans back home. During the weekend I would usually go to eat out with my host family or with some friends to Lynchburg which was the closest city to my town. On Saturdays I would also go to watch some sports games, go to the cinema or shopping. On Sundays I spent at Liberty University Church for most of the day. At church I first assisted with my host family in the main ceremony and then I had to go to a two-hour religion class for teenagers.

Every month the coordinator in my area, Lynchburg, organised some happenings in order to meet the other international students who studied at different high schools. Sometimes we could watch an American football game at Liberty University, go bowling or have a Christmas dinner.

Apart from the monthly meetings with the international students and the coordinator in our area, the ICES organisation planned trips to Washington D.C., New York City, Hawaii and many other cities around the country.

Although it is hard to leave your family and friends back home for ten months, I recommend everyone to have this experience, because as I have said it is unique, unforgettable and you will learn loads of new things from it.

KakkonenKolmonenNelonenYkkonen

Nina Laukkanen, 13B

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Flooranpäivän juhla

Flooranpäivän juhlaa vietettiin 13.5.2016. Juhlassa palkittiin menestyneitä oppilaita ruusuilla. Vuoden mittaan menestystä on tullut niin urheilussa, matematiikassa kuin fysiikassakin.

 

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kevään toinen liikuntailtapäivä

Vietimme 10.5 jälleen liikuntailtapäivää ulkoliikunnan merkeissä. Onneksi säätiedotus ei pitänyt paikkaansa, ja saimme nauttia suhteellisen kuivasta kelistä,vaikka muutama sadepisara saattoi kastella poskipäitä. Lajeja olivat muun muassa frisbeegolf, rantalentis, bootcamp ja pesäpallo.

Teksti ja kuvat: Iida Vakkuri, 13C

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Liikuntailtapäivä

Vietimme 14.4.2016  koko koulun voimin liikuntailtapäivää, jossa lajeina olivat mm. pingis, jääkiekko, keilaus, kiipeily, sulkapallo ja tankotanssi.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Vaellusreissu

Kevään 2016 vaellusreissu starttasi tiistaiaamuna 26.4. Santasportilta. Ensimmäisenä kohteena oli Luontokeskus Naava Pyhätunturilla. Siellä meille esiteltiin Pyhä-Luoston kansallispuistoa, ja söimme myös lounaan ennen itse vaellusosuutta.

Bussi jätti meidät Luostontien varteen, josta lähdimme lumikengillä ja metsäsuksilla taittamaan matkaa pienessä tihkusateessa. Leiripaikalle Huttujärven rannalle pääsimme noin puolitoista tuntia myöhemmin.

Leirissä ensimmäinen tehtävä oli teltan pystytys. Nukuimme kaikki yhdessä puolijoukkueteltassa, vetäjiä lukuunottamatta, he nukkuivat vuokratuvassa. Meidän piti valita paikka, kaivaa siitä lumet pois (lunta n. 80cm) ja saada teltta kasaan ja kamina sisään. Homma hoitui kuitenkin yllättävän nopeasti.

Ilta kului ruuanlaitossa ja syömisessä (nuudelien keittäminen saattoi viedä yllättävän kauan), ryhmien toisilleen vetämissä ohjelmissa (esittelykierros h:n päältä puhuen, lumenveistokisa, tukkihumala), saunomisessa ja nuotion äärellä istumisessa.

Keskiviikkoaamuna makuupussista potkittiin ulos kello seitsemän. Aamupalan ja teltan kasaamisen jälkeen suurin osa porukasta lähti valloittamaan Huttutunturin huippua. Tosin huipulla meille kerrottiin, ettemme olleetkaan Huttutunturin korkeimmalla kohdalla, vaan matalammalla huipulla.

Alaspääsyn jälkeen pidettiin nopea evästauko, kasattiin tavarat ja lähdettiin takaisin kohti Luostontietä. Bussimatkalla tunnelma oli melko hiljainen, kun ainakin puolet porukasta nukkui. Rovaniemellä täytyi vielä purkaa tavarat, laittaa teltta kuivumaan ja puhdistaa kamina, ennen kuin reissu oli virallisesti ohi.

ps. Meidät voi bongata tulevaisuudessa Metsähallituksen somesta #RohkeastiLuontoon -kampanjan yhteydessä.

Teksti: Ella Anttola, 15A

Kuvat: Kalle-Pekka Tiihonen

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Toukokuun kirjavinkit

Sarri Nirosen Tähdenpeitto

Vuonna 2012 julkaistu Tähdenpeitto on nuoren Sarri Nirosen kirjoittama esikoisteos. Kirja kertoo kahden helsinkiläisen nuoren, Riinan ja Joonan, matkasta ylioppilaaksi, kaikkine iloineen ja suruineen.

Vaikka Riina ja Joona tuntuvat kirjan mukaan kulkevan samoja polkuja, ovat he silti toisilleen tuntemattomia. Molemmat käyvät samaa helsinkiläistä lukiota, mutta muuta yhteistä heillä ei olekaan, vaan heidän elämänsä ovat kuin yö ja päivä. Riina asuu kahdestaan alkoholisti-isänsä kanssa ja elää muutenkin hieman vauhdikkaasti. Joona taas elää tavallista perhe-elämää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa, eikä Joonan elämästä löydy mitään muuta kuin harmaa arki. Nämä helsinkiläiset nuoret eivät siis tunne toisiaan, vaikka käyvätkin samaa lukiota. Heidän ensimmäinen niin sanottu kohtaaminen, jos sitä kohtaamiseksi voi sanoa, tapahtuu eräänä päivänä kun Riina matkustaa raitiovaunulla, joka törmää Joonaan.

Tähdenpeitto on eräänlainen kasvutarina, jossa nämä abiturientit kohtaavat elämän haasteita niin koulussa, kotona ja ihmissuhteissa. Yritetään tehdä paljon asioita, koska nuoruus on pian ohi, eikä mitään saisi jättää tekemättä. Nirosen tapa kertoa asioita saattaa välillä olla hieman haastavaa luettavaa, ihan kuin yrittäisi lukea runoa ja pysyä sen jujussa kiinni hieman kompastellen. Lauseita täytyy lukea  uudelleen ja uudelleen jotta sen voisi ymmärtää täysin. Mutta tämä Nirosen tapa kirjoittaa ei todellakaan tee kirjasta huonoa, vaan enemmänkin se tekee kirjasta kiehtovamman, koska ainakin omasta mielestäni asiat joiden takia joutuu käyttämään normaalia enemmän päänvaivaa tuntuvat mielekkäämmiltä. Kuten kirjan takakannessakin kerrotaan, on kirja kertomus nuorista, mutta ei nuortenkirja, koska kirjan sisällön ymmärtämisessä olisi hyvä osata ajatella syvällisesti, eikä vain lukea sitä sen kummempia ajattelematta.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukemiseen hieman haastetta ja kaikille abiturienteille, niin nykyisille kuin tulevillekin.

– Petra

kirja1

 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää

Chick lit on kaunokirjallisuutta, jossa päähenkilönä on useimmiten 20 – 30-vuotias nainen sekä sivuhenkilönä komea mies. Niin on myös Jojo Moyesin kirjassa Kerro minulle jotain hyvää (2015).

Kirja käsittelee Louisa Clarken elämää eräässä englantilaisessa pikku kaupungissa. Louisa on juuri saanut potkut töistä ja perheensä huonon rahatilanteen takia hän joutuu vastaanottamaan työn henkilökohtaisena avustajana. Louisalla ei ole elämälleen tavoitteita, vaan hän on tyytyväinen tuttuun ja turvalliseen pikku kaupungin menoon. Will, jonka avustajaksi Louisa palkataan, oli ennen onnettomuuttaan täysin toisesta maailmasta – hän oli koukussa adrenaliiniin. Ironisesti kuitenkin paljon matkusteleva ja mm. moottoripyöräilyä sekä laskuvarjohyppyä harrastava mies päätyy pyörätuoliin ylittäessään katua. Ja tämä on vasta kirjan ensimmäinen yllätys.

Kirja on chick litille tyypillisesti kevyttä ja melko romanttista. Kuitenkin kirjan mieshenkilön tilanne saa myös pohtimaan asioita. Kirja sisältää hyvän kuvauksen siitä millaista neliraajahalvaantuneen elämä on. Se saa ajattelemaan esimerkiksi voiko elämäänsä elää väärin, tai onko ihmisellä oikeus päättää kuolemastaan.

Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa jotain kevyttä, mitä lukea ohimennen. Kuitenkin lukijan kannattaa varata aikaa, sillä kirjaan voi jäädä koukkuun. Kuten Closer-lehti on kirjoittanut: “Vilpittömän kaunis romaani. Se sai nauramaan, hymyilemään ja itkemään – tämä täytyy ehdottomasti lukea”.

– Sara

Kirja2

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kauris Company ja Nallekarkit

Tiistaina 5.4.2016 koulullamme vieraili Kaurismäki Company, joka esitti näytelmän Nallekarkit. Puolen tunnin näytöstä pääsivät seuraamaan kolme ryhmää, joista yhden kanssa järjestettiin myös pieni työpaja.

Kuva 1

Kohtaamisia. Kuvassa Santtu (oikealla) ja Reeta (vasemmalla)

Reeta on nuori tyttö, jonka mielestä jotkut asiat on hyvä pitää omana tietonaan eikä vaivata muita omilla ongelmilla. Toisin sanoen: älä paljasta itsestäsi mitään, äläkä vain anna muiden nähdä kiiltokuvan toiselle puolelle, koska mitä hänen asiat muille kuuluvat? Reeta elää yhdessä äitinsä kanssa, jonka psyykkinen mielentila horjuu syvän masennuksen ja ylipirteyden rajamailla. Kavereita Reetalla on kaksi: koulun nuorekas siivooja ja täysin tuntematon nettituttu, joka kutsuu itseään Pupuksi. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun Reeta törmää koulun ruokalassa Santtuun, joka ei halua tyytyä pelkkiin Reetan kulisseihin.

Kuva 2

Näytelmässä korostui ennakkoluulot ja se, että omista ongelmista vaietaan eikä haluta hakea apua. Ystäville, jopa niille tärkeimmillekin, uskalletaan näyttää vain osa itsestä, kun ennakkoluulot toisen mielipiteistä pelottavat.

kuva 3

Työpajassa käytiin läpi näytelmän henkilöitä ja heidän roolejaan sekä saatiin vastauksia kysymyksiin kuten: Oliko Santtu tyttö vai poika? Oliko äiti Pupu? Oliko oikein, että siivooja kyseli Reetan kuulumisia? Lopuksi ryhmässä improvisoitiin kaksi pientä tarinaa, joihin jokainen sanoi vuorollaan yhden sanan.

Teksti ja kuvat: Iida Vakkuri 13C

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Huhtikuun kirjavinkit

Kun fiktio otti vallan

Lasisilmä on Johanna Sinisalon kirjoittama romaani, joka on julkaistu vuonna 2006. Kirjan päähenkilö Taru työskentelee saippuasarja Lähiön tuotantotiimissä. Tuottajien tehtävänä on luoda sarjaan uusia hahmoja ja keksiä heille mitä hullumpia tapahtumia. Lähiössä tapahtuvat traagiset tapahtumat alkavat sekoittaa Tarun pään ja tapahtumat heijastuvat Tarun oikeaan elämään, eikä hän enää erota faktaa fiktiosta. Kirja käsittelee tapahtumia psykologisesta näkökulmasta, mikä tekee kirjasta todella mielenkiintoisen, eivätkä tapahtumat ole ennalta-arvattavia.

Kirjan loppuratkaisu on yllättävä ja luettuaan kirjan viimeisen lauseen kaikki palaset loksahtavat paikalleen, eikä lukemista haluaisi lopettaa siihen. Kirjan jokainen yksityiskohta henkilöiden nimiä myöten on mietitty tarkkaan ja kaikki kirjan mahtavuus tulee esille kirjan viimeisessä kappaleessa. Kirja on koukuttava ja mukaansatempaava, sillä lukiessa tuntuu kuin itse eläisi mukana kirjan tapahtumissa. Henkilöiden ajatuksia on kuvattu tarkkaan ja henkilöiden suhteet toisiinsa ovat erilaisia, minkä takia samaistuminen kirjan hahmoihin on helpompaa.

Suosittelen kirjaa niille, jotka pitävät jännittävien kirjojen lukemisesta ja haluavat jännityksen pysyvän kirjan viimeiseen kappaleeseen asti. Kirja vaatii paljon keskittymistä, mutta jokainen minuutti, joka lukemiseen käytetään, on sen arvoista. Kirja on myös miellyttävää lukukokemus, sillä kieli on suurimmaksi osaksi puhekieltä ja kirjassa on käytetty paljon 2000-luvulle tyypillisiä sanoja. Kirja saa myös lukijan miettimään faktaa ja fiktiota ja sitä, kuinka nämä kaksi asiaa voivat mennä sekaisin. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa tämä kirja käteen ja kokea sen sisältämä tarina itse.

– Nimetön

sinisalo

 

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen

Lukemani kirjan nimi on Vadelmavenepakolainen, joka on julkaistu vuonna 2007 ja sen on kirjoittanut Miika Nousiainen. Kirja on nykykirjallisuutta, eikä se ole kirjakielellä kirjoitettua vaan siinä on esimerkiksi murre –ja kirosanoja, joten se on helppolukuista. Päiväkirja muodossa kirjoitettu kirja tekee lukemisesta sujuvaa ja erilaista.

Kirjan juoni on yksinkertaisuudessaan se, että kirjan päähenkilö, suomalainen mies, Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen perheenisä. Virtanen nimittää kirjassa itseään kansallisuustransvestiitiksi, mikä on oiva kuvaus tälle hänen ajatukselleen, ainakin tarinan alussa. Kirjan edetessä Mikko Virtasen kansallisuustransvestiittisuus muuttuu pikkuhiljaa pakkomielteeksi ja hän jopa murhaa ihmisiä vain sen takia, että he ovat muka hänen esteenään päästä ruotsin kansalaiseksi. Lopulta, monien mutkien kautta Mikko Virtasesta tulee kuin tuleekin ruotsalainen kahden lapsen isä ja rakastava aviomies, Mikael Andersson. Mutta miten suomalaisesta yksinasuvasta Mikko Virtasesta voi tulla ruotsalainen perheenisä Mikael Andersson? Kestääkö Mikon (Mikaelin) toteutunut unelma ruotsalaisesta perhe-elämästä vai rikkooko jokin tämän idyllin?

Kirja on kirjoitettu huumorilla, vaikka välillä kirjan tapahtumat voivat olla rankkoja kuten murhat tai päähenkilön mielenterveyden ”horjuminen”. Suosittelen kirjaa, jos haluaa tutustua ruotsalaiseen kulttuuriin, sillä kirjassa otetaan sitä paljon esille monessa kohdassa. Myös kirjan psykologinen näkökulma tuo kiinnostavuutta ja varsinkin, jos on lukenut psykologiaa, kirja on hyvä kuvaus pakkomielteisen ihmisen käytöksestä ja siitä, kuinka pitkälle pakkomielle on kirjassa viety.

– AT

nousiainen

 

Tervon Layla vakuuttaa vakavuudellaan

Jari Tervon Layla julkaistiin vuonna 2011, mutta aihe ja teema ovat polttavan kuumia juurikin nyt, neljä vuotta myöhemmin. Teos käsittelee painavia aiheita, kuten islamin varjopuolia, ihmiskauppaa, pakolaisuutta, alkoholismia sekä terrorismia.

Teos kertoo nuoren kurditytön, Laylan tarinan. Istanbulissa sukunsa kanssa elävälle Laylalle on valittu puoliso jo hänen syntyessään. Layla on uskollinen kurdiperinteelle ja menee naimisiin miehen kanssa, mutta ei vuoda aviovuoteeseen verta. Perhe kiihtyneenä haluaa surmata Laylan, mutta hän pääsee pakenemaan Kreikan ja Saksan kautta lopulta Suomeen. Sillä välin Suomessa kauppatieteiden maisteri Armonlahti yrittää  hoitaa velkansa konkurssin jäljiltä, ja perustaa bordellin. Bordelliin työskentelemään päätyy Helena, joka epätoivoisesti yrittää saada avioerossa menettämänsä poikansa Ilmarin takaisin.

Jari Tervolle tyypillisesti teoksen henkilöiden tarinat kietoutuvat yhteen juonen edetessä. Tervo on onnistunut romaanin rakentamisessa erinomaisesti, jokainen henkilö ja tapahtuma loksahtavat kohdalleen ajallaan. Aiheet Laylassa on rankkoja, eikä romaani ole mitään kevyttä iltalukemista. Kirjaantarttuva kuitenkin pääsee seikkailuun, jossa pääsee elävästi seuraamaan erilaisten ihmisten pysäyttäviä tarinoita. Romaanissa mikään ei ole valmiiksi pureskeltua, vaan lukija joutuu ajattelemaan ja pohtimaan tarinan edetessä. Tervo tuo Laylassa esiin vahvasti naisen aseman kulttuurista ja uskonnosta riippumatta, sekä käsittelee tyylilleen uskollisena vakavia aiheitakin tietynlaisella ironialla.  Hän on myös onnistunut tekemään teoksesta uskottavan. Teos on realistinen, vaikka juoni onkin vauhdikas eikä aiheen käsittely ole varmasti ollut helppoa.

Vaikeaa aihetta käsittelevään kirjaan voi olla vaikea tarttua, mutta se kannattaa. Layla antaa paljon lukijalle – ei vain mahtavan lukuelämyksen mutta myös eväät kehittää omaa ajattelua ja avartamaan maailmankuvaansa.

– Roosa Harju

tervo

Posted in Uncategorized | Leave a comment