Huhtikuun kirjavinkit

Kun fiktio otti vallan

Lasisilmä on Johanna Sinisalon kirjoittama romaani, joka on julkaistu vuonna 2006. Kirjan päähenkilö Taru työskentelee saippuasarja Lähiön tuotantotiimissä. Tuottajien tehtävänä on luoda sarjaan uusia hahmoja ja keksiä heille mitä hullumpia tapahtumia. Lähiössä tapahtuvat traagiset tapahtumat alkavat sekoittaa Tarun pään ja tapahtumat heijastuvat Tarun oikeaan elämään, eikä hän enää erota faktaa fiktiosta. Kirja käsittelee tapahtumia psykologisesta näkökulmasta, mikä tekee kirjasta todella mielenkiintoisen, eivätkä tapahtumat ole ennalta-arvattavia.

Kirjan loppuratkaisu on yllättävä ja luettuaan kirjan viimeisen lauseen kaikki palaset loksahtavat paikalleen, eikä lukemista haluaisi lopettaa siihen. Kirjan jokainen yksityiskohta henkilöiden nimiä myöten on mietitty tarkkaan ja kaikki kirjan mahtavuus tulee esille kirjan viimeisessä kappaleessa. Kirja on koukuttava ja mukaansatempaava, sillä lukiessa tuntuu kuin itse eläisi mukana kirjan tapahtumissa. Henkilöiden ajatuksia on kuvattu tarkkaan ja henkilöiden suhteet toisiinsa ovat erilaisia, minkä takia samaistuminen kirjan hahmoihin on helpompaa.

Suosittelen kirjaa niille, jotka pitävät jännittävien kirjojen lukemisesta ja haluavat jännityksen pysyvän kirjan viimeiseen kappaleeseen asti. Kirja vaatii paljon keskittymistä, mutta jokainen minuutti, joka lukemiseen käytetään, on sen arvoista. Kirja on myös miellyttävää lukukokemus, sillä kieli on suurimmaksi osaksi puhekieltä ja kirjassa on käytetty paljon 2000-luvulle tyypillisiä sanoja. Kirja saa myös lukijan miettimään faktaa ja fiktiota ja sitä, kuinka nämä kaksi asiaa voivat mennä sekaisin. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa tämä kirja käteen ja kokea sen sisältämä tarina itse.

– Nimetön

sinisalo

 

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen

Lukemani kirjan nimi on Vadelmavenepakolainen, joka on julkaistu vuonna 2007 ja sen on kirjoittanut Miika Nousiainen. Kirja on nykykirjallisuutta, eikä se ole kirjakielellä kirjoitettua vaan siinä on esimerkiksi murre –ja kirosanoja, joten se on helppolukuista. Päiväkirja muodossa kirjoitettu kirja tekee lukemisesta sujuvaa ja erilaista.

Kirjan juoni on yksinkertaisuudessaan se, että kirjan päähenkilö, suomalainen mies, Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen perheenisä. Virtanen nimittää kirjassa itseään kansallisuustransvestiitiksi, mikä on oiva kuvaus tälle hänen ajatukselleen, ainakin tarinan alussa. Kirjan edetessä Mikko Virtasen kansallisuustransvestiittisuus muuttuu pikkuhiljaa pakkomielteeksi ja hän jopa murhaa ihmisiä vain sen takia, että he ovat muka hänen esteenään päästä ruotsin kansalaiseksi. Lopulta, monien mutkien kautta Mikko Virtasesta tulee kuin tuleekin ruotsalainen kahden lapsen isä ja rakastava aviomies, Mikael Andersson. Mutta miten suomalaisesta yksinasuvasta Mikko Virtasesta voi tulla ruotsalainen perheenisä Mikael Andersson? Kestääkö Mikon (Mikaelin) toteutunut unelma ruotsalaisesta perhe-elämästä vai rikkooko jokin tämän idyllin?

Kirja on kirjoitettu huumorilla, vaikka välillä kirjan tapahtumat voivat olla rankkoja kuten murhat tai päähenkilön mielenterveyden ”horjuminen”. Suosittelen kirjaa, jos haluaa tutustua ruotsalaiseen kulttuuriin, sillä kirjassa otetaan sitä paljon esille monessa kohdassa. Myös kirjan psykologinen näkökulma tuo kiinnostavuutta ja varsinkin, jos on lukenut psykologiaa, kirja on hyvä kuvaus pakkomielteisen ihmisen käytöksestä ja siitä, kuinka pitkälle pakkomielle on kirjassa viety.

– AT

nousiainen

 

Tervon Layla vakuuttaa vakavuudellaan

Jari Tervon Layla julkaistiin vuonna 2011, mutta aihe ja teema ovat polttavan kuumia juurikin nyt, neljä vuotta myöhemmin. Teos käsittelee painavia aiheita, kuten islamin varjopuolia, ihmiskauppaa, pakolaisuutta, alkoholismia sekä terrorismia.

Teos kertoo nuoren kurditytön, Laylan tarinan. Istanbulissa sukunsa kanssa elävälle Laylalle on valittu puoliso jo hänen syntyessään. Layla on uskollinen kurdiperinteelle ja menee naimisiin miehen kanssa, mutta ei vuoda aviovuoteeseen verta. Perhe kiihtyneenä haluaa surmata Laylan, mutta hän pääsee pakenemaan Kreikan ja Saksan kautta lopulta Suomeen. Sillä välin Suomessa kauppatieteiden maisteri Armonlahti yrittää  hoitaa velkansa konkurssin jäljiltä, ja perustaa bordellin. Bordelliin työskentelemään päätyy Helena, joka epätoivoisesti yrittää saada avioerossa menettämänsä poikansa Ilmarin takaisin.

Jari Tervolle tyypillisesti teoksen henkilöiden tarinat kietoutuvat yhteen juonen edetessä. Tervo on onnistunut romaanin rakentamisessa erinomaisesti, jokainen henkilö ja tapahtuma loksahtavat kohdalleen ajallaan. Aiheet Laylassa on rankkoja, eikä romaani ole mitään kevyttä iltalukemista. Kirjaantarttuva kuitenkin pääsee seikkailuun, jossa pääsee elävästi seuraamaan erilaisten ihmisten pysäyttäviä tarinoita. Romaanissa mikään ei ole valmiiksi pureskeltua, vaan lukija joutuu ajattelemaan ja pohtimaan tarinan edetessä. Tervo tuo Laylassa esiin vahvasti naisen aseman kulttuurista ja uskonnosta riippumatta, sekä käsittelee tyylilleen uskollisena vakavia aiheitakin tietynlaisella ironialla.  Hän on myös onnistunut tekemään teoksesta uskottavan. Teos on realistinen, vaikka juoni onkin vauhdikas eikä aiheen käsittely ole varmasti ollut helppoa.

Vaikeaa aihetta käsittelevään kirjaan voi olla vaikea tarttua, mutta se kannattaa. Layla antaa paljon lukijalle – ei vain mahtavan lukuelämyksen mutta myös eväät kehittää omaa ajattelua ja avartamaan maailmankuvaansa.

– Roosa Harju

tervo

Advertisements
Posted in Uncategorized | Leave a comment

Bigga tutustui Oukkuun

Bigga

Hei!

Minä olen Bigga Guttorm ja ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni ja siitä, millaisia ajatuksia Ounasvaaran urheilulukio minussa herätti. Olen 15-vuotias ja asun Karigasniemellä. Minä käyn Karigasniemen peruskoulun 9. luokkaa. Harrastan uintia Norjan puolella, Karasjoella.

Minulla on seuraavana edessä 2. asteen haku ja haen Ounasvaaran urheilulukioon. Olin Ounasvaaran urheilulukiolla TET:ssä, sillä halusin tutustua tähän lukion ”meininkiin” etukäteen. TET-päivinä kävin oppitunneilla, Urlujen aamutreeneissä eli uinnissa ja samalla tutustuin ammattilukioon. Lukion ruoka ja opetus vakuuttivat minut täysin. Toivottavasti tavataan ensi syksynä.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Maaliskuun kirjavinkit

Ei kevyttä iltalukemista

Katja Ketun romaani Kätilö (2011 WSOY) tarjoaa aikamatkan 1940-luvun sotaisaan Suomeen keskelle Lapin sotaa. Romaani on vahva rakkaustarina naisen roolia, tehtäviä ja selviytymiskeinoja korostaen. Kirjan kerronta perustuu kahden rakastavaisen, suomalaisen Helena-kätilön ja suomalais-saksalaisen upseerin Johan Angelhurstin kertomuksiin. Mielenkiintoisen lisämausteen kerrontaan tuovat aidot sodanaikaiset päiväkirjat: Kuolleen Miehen merkinnät. Kuolleen Miehen henkilöllisyys pysyykin pitkään mysteerinä ja sen selvittäminen vaatii ajatustyötä.

Kirjan kerronta etenee takautuvasti, kuukausien välillä hyppelehditään muistellen tapahtumia. Tämä tuo haastavuutta tarinan lukemiseen moniäänisyyden lisäksi, kirja ei ole mikään aivot narikkaan-lukukokemus. Helenan ja Johanin kertomukset tuovat ilmi sodan kauheuksia: elämää vankileirillä, väkivaltaa, pelkoa, epätoivoa, kurjia ihmiskohtaloita. Toisaalta kirja on myös päähenkilöiden selviytymistarina. He ovat päättäneet kestää kaiken toistensa tähden.

Rakkaus, historiallisuus, paikallisuus, sekä suomalaisten ja saksalaisten suhteet ovat teoksen kantavia teemoja. Lappilaisille kirjasta löytyy useampia tuttuja paikkoja. Tarina on hyvä muistutus, että kotikulmamme ovat toimineet sotanäyttämöinä.  Kertomuksessa esiintyy myös useampia Rovaniemen kantasukujen edustajia, joita on kiinnostavaa yhdistää nykypäivään. Suomalaisten aseveljeys saksalaisten kanssa on ollut pitkään vaiettu ja arka aihe. Kettu tuo tarinallaan ilmi faktoja sota-ajasta: ”Suomalaiset ja saksalaiset. Met oleme yhtä.”

Kaiken kaikkiaan kirjaan kannattaa tarttua, jos sotahistoria kiinnostaa tai haluaa kertailla sodan aikaisia tapahtumia aikakaudella eläneiden ihmisten kautta. Kerrontaan upotetut todenmukaiset Kuolleen Miehen merkinnät auttavat eläytymään tarinaan sekä sisäistämään ajatuksen siitä, että kirjan tapahtumien kaltaisia asioita on sota-aikaan oikeasti tapahtunut. Kirja on erityisen vaikuttava teos karskilla kielellä varustettuna, varsinkin jos omaa vahvan kyvyn eläytyä kertomuksiin.

– EL

kkettu

 

 

Kulttuurinen lukuelämys

Rosa Liksom on vuonna 2011 kirjoittanut romaanin nimeltä Hytti nro 6.  Kyseinen romaani voitti Finlandia-palkinnon julkaisuvuotenaan. Kirja on matkakuvaus Neuvostoliiton halki kulkevasta junamatkasta 1980-luvulla.

Kirjassa suomalainen opiskelijatyttö jakaa junassa hytin 45-vuotiaan väkivaltaisen venäläismiehen kanssa. Mies kertoo matkan aikana tarinoita, jotka ovat tyyliltään sivistymättömiä kertomuksia. Kertomus on kuvaa Neuvostoliittoa ja naisen rakkaudessa esiintyviä vaikeuksia. Kirjassa nousee myös esiin monia neuvostoliittolaisten ihmiskohtaloita ja yleistä perusolemusta venäläisyydestä, mikä tekee kirjasta ajankohtaisen.

Rosa Liksom on kirjoittanut kirjan omien kokemusten ja matkamuistiinpanojensa pohjalta. Liksom on nimittäin itse omassa nuoruudessaan tehnyt samanlaisen junamatkan halki Neuvostoliiton ja Siperian. Tämä näkyy kirjassa käytettyinä tarkkoina ja yksityiskohtaisina kuvauksina, jotka elävöittävät kirjan tekstiä todenteolla. Kirjoittajan omakohtaisten kokemusten takia kirjasta saa vaikutelman, että kirjan tekemiseen on panostettu kunnolla ja sen on todella haluttu menestyvän.

Lukukokemuksena kirja oli loppua kohden syttyvä. Alussa kirja saattaa tuntua tylsältä, mutta sen tapahtumat paranevat koko ajan loppua kohden. Kirjan luettua en ihmettele yhtään, minkä takia kirja on palkittu Finlandia-palkinnolla.

Kirja sopii erityisesti henkilöille, jotka tykkäävät lukea toisten maiden kulttureista kertovia kirjoja, sillä kirjassa tulee esille Venäjän kulttuuria. Se sopii myös ihmisille, jotka eivät kyllästy lukemiseensa helposti, sillä kirja vaatii hieman pitkähermoisuutta jännittävämpien tapahtumien odottelussa. Mutta odottelu on sen arvoista. Kirja on tyylinsä puolesta tarkoitettu enemmän vanhemmalle kohderyhmälle, sillä varsinkin miehen kertomissa tarinoissa tyyli on sivistymätöntä ja tökeröä.

Se, mitä kirjan tapahtumat tarkemmin käsittelevät, saat tietää ainoastaan lukemalla kirjan.

– Finlandia-palkitun lukenut

roosali

 

 

Itsekeskeisestä kuolleesta rakastavaksi äidiksi

Oletko koskaan ajatellut kuoleman jälkeistä elämää? Saksalaisen David Safierin hulvattomassa romaanissa Huono karma (Bazar 2011) perehdytään rakkauteen ja irtipäästämisen taitoon kuoleman jälkeen erikoisesta näkökulmasta. Kerronta saa lukijan pohtimaan omaa elämäänsä ja toimintaansa – ainakin hetkeksi.

Vaikka romaanin näkökulma on poikkeava, lukeminen on helppoa. Kirja sopii kaikille, jotka pitävät lukiessaan ripauksesta huumoria ja ajatuksia herättävästä kerronnasta. Aihe ei ole raskas nuoremmille lukijoillekaan.

Hän huomasi minut. Näin sen hänen ilmeestään. Hän tosiaan näki minut! Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä. Kundi ei nimittäin jarruttanut jälleensyntyneiden ihmisten tähden. Viimeiseksi ajattelin: “En varmaan ikinä totu tähän hemmetin kuolemiseen.”

Työnarkomaani Kim Lange on kuuluisa saksalainen tv-toimittaja, jolla on rakastava aviomies ja suloinen tytär, sekä paljon työkavereita. Yllättävästi kuoltuaan avaruusaseman lavuaarin pudottua hänen päälleen, hän huomaa syntyneensä uudelleen muurahaisen kehoon. Selviää, että Kim on elämänsä aikana kerännyt rutkasti huonoa karmaa, minkä vuoksi hän uudestisyntyy. Tästä käynnistyykin Kimin sielunvaellus ja matka kohti nirvanaa, jonne päästäkseen on kerättävä paljon hyvää karmaa. Hän syntyy milloin minäkin eläimenä – marsuna, vasikkana, kastematona, koirana. Matkallaan hän tapaa muitakin uudestisyntyneitä Casanovasta alkaen.  Keskeistä Kimin matkalla eteenpäin on huoli hänen perheestään ja perheen uudesta äitihahmosta. Kimin kateus ja itsekeskeisyys vievät hänet monenlaisiin seikkailuihin uusissa olomuodoissaan, ja pian hän ymmärtääkin mikä elämässään oli ja on tärkeintä. Matka on pitkä ja täynnä muistutuksia huonosta karmasta.

Löytääkö Kim mielenrauhan huonoa karmaa tuottavilla yrityksillään sabotoida hänen perheensä uutta elämää? Viimeisessä elämässään Kim pyrkii rakkaimpiensa luo, mutta kohtalo eli Buddha puuttuu peliin. Pääsy nirvanaan ja pääsy perheen luokse kamppailevat keskenään. Onko molempia mahdollista saavuttaa edesmenneenä Kim Langena uudessa kehossa?

– nimimerkki Satujumalatar

safier

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Vapaaehtoistyöpäivä

Maanantaina 15.2. Ounasvaaran lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat viettivät vapaaehtoistyöpäivää. Oppilaat kävivät vanhainkodeissa ja päiväkodeissa viettämässä aikaa vanhusten ja lasten kanssa. Vierailimme Ounasmetsän päiväkodissa haastattelemassa työntekijöitä, lapsia ja meidän opiskelijoitamme. Yleisesti lapset tykkäsivät opiskelijoistamme ja heidän leikeistään todella paljon. Oppilaamme olivat saaneet ideat erilaisiin leikkeihin omasta lapsuudestaan ja netistä. Työntekijät katselivat hymysuin lasten leikkimistä ja toivoivat lisää tällaisia päiviä.

kuva 1kuva 2.png

Opiskelijat kävivät myös juttelemassa parin vanhuksen kanssa, jotka olivat olleet vanhainkoti Elinassa jo monia vuosia. He olivat erittäin tyytyväisiä vanhainkodin työntekijöihin ja yhteishenkeen. Opiskelijat askartelivat vanhusten kanssa, käyttivät heitä ulkona ja esimerkiksi lakkailivat kynsiä!

kuva 3kuva 4.png

Yleisesti päivä oli todella onnistunut, ja yhteistä tekemistä oppilaiden kanssa toivottiin lisää. Kaikilla jäi varmasti hymy huulille päivän päätteeksi!

kuva 5.png

Teksti: Susanna Lähde 15B

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Penkkarit 2016

 

IMG_6616 IMG_6618IMG_6619IMG_6620IMG_6615IMG_6614IMG_6612IMG_6617IMG_6610IMG_6611

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Helmikuun kirjavinkit

Vakavat aiheet – hauska kertomus

Pussikaljaromaani on Mikko Rimmisen kirjoittama teos ja se on ilmestynyt vuonna 2004. Kirjan kaikki tapahtumat tapahtuvat yhden päivän aikana, joten kirjan genre on yhdenpäivänromaani. Kirjan on kustantanut Teos ja siinä on 330 sivua.  Pussikaljaromaani on käännetty saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi, venäjäksi ja latviaksi.

Kirja kertoo Helsingin Kalliossa asuvasta kolmen nuoren miehen muodostamasta kaveriporukasta, johon kuuluvat Marsalkka, Henninen ja Lihi ja heidän päivästään. Päivän aikana he juovat olutta, etsivät noppaa, jotta voisivat pelata noppapelejä sekä yrittävät tutustua naisiin. Päivän mittaan he myös pohdiskelevat elämää.

Pussikaljaromaani on lukukokemuksena mielenkiintoinen ja omalaatuinen. Kirjan teksti ja kieli ovat myös tämän mukaisia. Kieli on pääasiassa nuoren aikuisen puhekieltä. Se sisältää kiroilua, murre- ja slangisanoja, mutta kuitenkin vain sopivassa määrin siten, että tekstin ymmärrettävyys ei kärsi siitä. Tosin joskus virkkeet ovat todella pitkiä; yksi kappale saattaa muodostua yhdestä pitkästä virkkeestä. Tällaisten virkkeiden lukeminen ja ymmärtäminen voi olla oma haasteensa, mutta kuitenkin positiivinen sellainen, eikä se pilaa lukunautintoa. Se ennemminkin sävyttää kertomusta.

Teos käsittelee asioita, joiden kanssa joutuu nyky-yhteiskunnassa ja elämässä paljon tekemisiin. Niitä ovat esimerkiksi rakkaus, suhde työhön ja alkoholin käyttö. Pojat pitävät oluesta ja alkoholista ylipäätään ja heillä ei ole työtä eikä rakkaussuhdetta. He kylläkin osaavat unelmoida niistä. Vaikka nämä asiat voivat olla vaikeita, kerrotaan niistä silti kirjassa humoristisesti. Kirja on kokonaisuutena rentouttava ja samalla myös syvällinen ja ajatuksia herättävä matka nykyajan kysymysten pariin. Kirjan kieli sopii erinomaisesti tarinaan. Pussikaljaromaani on erityisen hyvä kirja niille, jotka ovat kiinnostuneet suomen kielestä tai nyky-yhteiskunnasta.

– SH

Pussikalja

 

 

Henkeä salpaava seikkailu merellä

Yann Martelin kirjoittama Piin Elämä on koukuttava tarina nuoren pojan Piscine Molitor Patelin eli Piin elämästä. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran Canadassa vuonna 2001, ja se on ilmestynyt suomennettuna vuonna 2002. Kirjassa on kolme osaa, joista jokainen käsittelee Piin eri “elämän vaiheita” normaalista arjesta eläintarhassa laivan uppoamiseen ja uskomattomaan selvitytymistarinaan pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa. 277 päivän aikana Pii kokee hengenvaarallisia koettelemuksia muun muassa haiden ja kuumuuden kiusatessa ja kolmisormimangustien asuttaman lihansyöjäsaaren ilmestyessä. Piin Elämää luettaessa saa mielikuvituksen laukkaamaan kerronnan yksityiskohtaisten kuvailujen avulla, eikä lukukokemus varmastikaan jää tylsäksi.

Kirjasta ilmestynyt elokuva oli myös menestys ja se nosti teoksen kunnolla pinnalle. Jos kyseisen elokuvan on nähnyt, kannattaa ehdottomasti lukea kirja, sillä sen avulla pääsee paljon syvemmälle sekä tarinaan että Piin pään sisälle. Piin Elämä on helppoa luettavaa jopa nuorille, mutta tarjoaa myös vanhemmille lukijoille pohdittavaa, sillä se käsittelee nykypäivälle tuttuja aiheita uusista näkökulmista. Esimerkiksi uskonto ja sen vapaus on Piille tärkeää, joten hän määrätietoisesti päättää olla osana kolmea eri uskontokuntaa.

Kaiken kaikkiaan Piin Elämä on lukemisen arvoinen teos, jota ei kannata jättää lukematta. Se tarjoaa lukijalleen upean fantasiaseikkailun, johon voi mielellään uppoutua tuntien ajaksi, ja fiktiivisyydestään huolimatta tarinaan voi eläytyä täysillä. Suosittelen Piin Elämää kaikille sellaisille henkilöille, jotka haluavat lukiessaan irtautua todellisuudesta.

– SV

piinelämä

 

 

 

Ruokasoodalla elämässä eteenpäin

Fredrik Backmanin kirjoittama kirja Britt-Marie kävi täällä, on julkaistu Ruotsissa vuonna 2014 nimellä Britt-Marie var här. Kirja on julkaistu suomeksi vasta tänä vuonna, joten kirja on varmasti useimmille täysin uusi lukukokemus.

Kirjan päähenkilönä seikkailee noin 60 – vuotias vanhanaikainen siivoushullu Britt-Marie. Hän on kirjan alussa juuri eronnut 40 vuotta kestäneestä avioliitosta ja yrittää nyt löytää uutta suuntaa elämälleen. Britt-Marie päätyy Borgiin, pieneen ruotsalaiseen kylään, jossa ihmiset ovat hyvin omalaatuisia ja antavat elämän mennä omalla painollaan. Kylän asukkaiden avulla Britt-Marie alkaa tajuta, että kaikki uudet asiat ei ole pahoja. Hän päätyy jopa jalkapallojoukkueen valmentajaksi, vaikka ei ymmärrä koko lajista yhtään mitään. Borg onkin ehkä parasta mitä Britt-Marielle on ikinä tapahtunut.

Britt-Marie kävi täällä on saanut paljon kehuja ja se on noussut Ruotsissa jättimenestykseksi. Västerbottens-Kuriren lehti kehuu kirjaa takakannessa sanoin ”Yksinkertaisesti ahmittava kirja”. Kirjaa mainostetaan naispuolisena mielensäpahoittajana ja onkin varmasti hyvä vaihtoehto niille, jotka pitävät Mielensäpahoittaja –kirjasta. On hauska huomata, miten Britt-Marie peittelee ennakkoluulojaan jatkuvasti uusia ihmisiä ja asioita kohdatessaan. Hän ei halua kenenkään vahingossakaan luulevan, että hänellä olisi mitään ennakkoluuloja yhtään mitään tai ketään kohtaan.

Kirja saa välillä nauramaan Britt-Marien ongelmien ratkaisuille, mutta myös tuskastumaan hänen tietämättömyyteensä asioihin, jotka ovat tavallisille ihmisille aivan normaaleja. Kirja parani, kun siinä pääsi vauhtiin ja oppi ymmärtämään henkilöitä enemmän. Jos ei pidä kirjasta lukukokemuksena, siitä oppii ainakin mitä kaikkea voi puhdistaa ruokasoodalla. Mutta ruokasoodakaan ei auta selviämään elämästä ilman läheisiä. Pääseekö Britt-Marie kuorestaan ulos ja avautuuko hänelle kokonaan uusi maailma uudessa kylässä ihmisten keskellä?

Nimimerkki Ennakkoluuloton lukija

britt-marie

 

 

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Tammikuun kirjavinkit

 

Leena Krohnin Hotel Sapiens

Leena Krohnin teos Hotel Sapiens (2013) on hämmentävä kertomus otsikon mukaisesta Rakennuksesta. Se on samalla hullujenhuone, koulutuskeskus, museo ja turvapaikka. Se on kenties viimeinen ehjä paikka maailmassa, jonka ydinsota on tuhonnut.

Teoksen henkilöt kantavat sairauksista pahinta: ihmisyyttä. Kirjan henkilöt ovat todella mielenkiintoisia, toisaalta ironisia, kuten sokea silmälääkäri tai hulluksi tullut psykiatri. Kirjassa jokainen henkilö kertoo omin sanoin elämästään Hotel Sapiensissa Krohnin nerokkaalla kielenkäytöllä, joka sisältää matemaattisia ilmauksia ja päättelyä vaativia lauseita. Jokaista yhdistää tietämättömyys tulostaan Hotel Sapiensiin, ja heitä kalvaa epäluulo: Mitä heille tapahtuu? Kirjan edetessä palaset alkavat loksahdella, lopussa tarina onkin lukijan pääteltävissä.

Nykymaailman mittapuulla teos on todella ajankohtainen. Käsittely maailmasta, jossa ihminen on itse ahneuksissaan tuhonnut kaiken voi olla joskus liiankin todellista. Tarinassa viitataan ydinaseisiin, ja vain Hotel Sapiens on niiltä säilynyt. Tai he eivät tiedä, olevatko he enää olemassa. Ehkä siitä johtuu Kaitsijoiden läsnäolo, jotka ovat kaksiulotteisia henkilöitä mitkä seuraa heidän jokaista liikettään.

Suosittelen kirjaa kaikille hieman, miksei enemmänkin scifi- sekä nykykirjallisuuden ystäville. Kirja avartaa silmiä ihmisyydestä ja ihmisen Inhimillisyydestä mikä melkein tappaa ihmiset, mukavuudenhalu. Kirjan takakannessa lukee: “Hotel Sapiens on romaani maailmastamme, jonka asukkaat eivät ole kunnossa ja joka näyttää tulleen tiensä päähän. Krohn on jälleen kirjoittanut häiritsevän hauskan ja syvästi viisaan kirjan.”

– AH

Krohn

 

Salmon, niin kuin lohi

Alice Sebold, Oma taivas (The lovely bones), WSOY 2002

Alice Seboldin kirjoittama esikoisromaani Oma taivas, kertoo tytöstä nimeltä Susie Salmon. Juuri ensirakkautensa kokenut Susie oli neljätoista-vuotias, kun hänet murhattiin ja raiskattiin yllättäen 6.12.1973 naapurissa asuvan hämyn miehen toimesta. Susie katselee toiselta puolelta perheensä selviämistä tytön kuoleman jälkeen, ja yrittää ohjata isäänsä murhaajansa jäljille.

Vaikka kirja onkin tarina elämästä ja kuolemasta, Sebold on onnistunut tuomaan huumoria mukaan tähän synkkään kirjaan. Salmonin perhettä auttaa rappiolla elävä Lynn-mummi, joka tuo perheeseen eloa ja iloa.

Kirja ihastuttaa paitsi rajuudellaan, mutta myös kauneudellaan. Raa’at yksityiskohdat tytön murhasta kerrotaan heleyttävällä äänensävyllä ja kirjan ensimmäinen kappale ottaa heti luulot pois. Susie on kuollut.

Kirjasta on julkaistu myös elokuva The lovely bones (2010), kirjan alkuperäisen nimen mukaan. Itse näin elokuvan ennen kirjan lukemista. Elokuvan näkemisen jälkeen halusin ehdottomasti lukea kirjan, enkä todellakaan pettynyt.

Kirjan kohderyhmäksi arvioisin 15-25 vuotiaat naiset, mutta miksei saman ikäiset miehetkin? Äitinikin ihastui kirjaan, joten vanhemmatkin ihmiset voivat helposti nauttia kirjasta. Ehkä kirja silti koskettaa eniten naisia 15-25 ikävuoden iässä.

Oma lukukokemukseni oli positiivinen ja suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, ketkä eivät säikähdä murhista. Kirja on kiehtovan uniikki ja pysyy mielenkiintoisena läpikotaisin. Hienosti kirjoitettu kirja saa pohtimaan elämää ja kuolemaa ja sitä, kuinka elämässä kuitenkin aina pääsee eteenpäin.

– Venla Viertola

Sebold

 

Kuoppainen tarina

Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael (1999) on koskettava teos joka kertoo 16-vuotiaan Mikaelin tarinan. Romaaniin mahtuu monia ilon- ja surunhetkiä , epäonnistumisia ja onnistumisia sekä rakkautta ja sydänsuruja. Teos sijoittuu 2000-luvun vaihteeseen ja edustaa nykykirjallisuuden aikakautta.

Tarinan päähenkilö Mikael menehtyy heti kirjan ensimmäisen kappaleen alussa ja tarinaa jäädään seuraamaan hänen näkökulmastaan. Mikaelin asema teoksessa on kaikkitietävä kertoja ja hän kommentoi tarinan edetessä tapahtumia joita hänen läheisensä kohtaavat. Tämä tuo kirjaan aavistuksen mustaa huumoria. Kirjan alussa lähtökohdat ovat ironiset ja jo ensimmäinen luku nostattaa esille tärkeitä kysymyksiä. Muunmuassa sen miten haavoittuvainen ihminen on ja kuinka helposti elämä voidaan riistää. Mikael menehtyy niinkin traagisella tavalla kuin ajamalla päihteiden vaikutuksenalaisena lämmitystolppaan.

Teoksen muita päähenkilöitä ovat Mikaelin vanhemmat, veli Tuomas sekä Mikaelin raskaana oleva tyttöystävä Roosa. Tarinassa jäädäänkin seuraamaan pääasiassa Roosan elämää ja raskaudenaikaista jaksoa. Sekä arkea pienen lapsen kanssa ja elämää niinsanottuna teiniäitinä. Kirjassa puhutaan paljon ennakkoluuloista ja uuteen asemaan sopeutumisesta. Roosan rooli tavallisena nuorena hyppää yhtäkkiä leskeen rooliin pienen vauvan kanssa ja sopeutuminen uuteen jopa mahdottomalta tuntuvaan tilanteeseen ei todellakaan ole helppoa.

Yksi keskeinen pohdinta ja ongelma oli abortti. Saatuaan tietää Mikaelin kuolemasta Roosan ensireaktiona oli ajatus siitä että hänen tulisi keskeyttää raskaus keinotekoisesti. Juonen edetessä Roosan kuitenkin hylkää ajatuksen ja kiintyy lapseensa.

Vaikka teos olikin 16 vuotta vanha siitä löytyi kuitenkin paljon nykyajan ongelmia ja ilmiöitä. Teoksessa esitetyt henkilöt ja tapahtumat olivat mielenkiintoisia ja juoni eteni joutuisasti. Tapahtumat olivat mielestäni aika ennustamattomissa ja juonenkäänteen yllättäviä jolloin kirja todella piti otteessaan. Suosittelen kirjaa kaikille nuorille jotka kaipaa luettavaa joka saa pohtimaan ja miettimään myös omia arvojaan ja ennakkoluulojaan.

– SK

Tiainen

Posted in Uncategorized | Leave a comment

2015 in review

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2015 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

The concert hall at the Sydney Opera House holds 2,700 people. This blog was viewed about 8,500 times in 2015. If it were a concert at Sydney Opera House, it would take about 3 sold-out performances for that many people to see it.

Click here to see the complete report.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Joulujuhla

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Luciajuhla perjantaina 11.12.2015

Luciakulkue esiintyi perjantaina koko koulullemme klo 10 juhlasalissa. Juhlan jälkeen aulassa tarjoiltiin glögiä ja pipareita.

Lucia Siiri Peuraniemi muiden lucianeitojen kera esittivät laulunsa molemmilla kotimaisilla kielillä Konsta Koivuniemen säestämänä.

lucia1

lucia2

Posted in Uncategorized | Leave a comment