Blogilla on uusi osoite

Ounasvaaran lukion blogilla on uusi vastuuhenkilö ja blogi on siirtynyt osoitteeseen

oukunblogi.blogspot.fi//blogi

Tervetuloa uusille sivuille.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Hopeaa fysiikkaolympialaisista

Ounasvaaran lukiosta keväällä 2016 valmistunut Tuomas Oikarinen sai hopeamitalin Sveitsissä heinäkuussa 2016 fysiikan olympialaisissa. Vuotta aikaisemmin hän sai pronssimitalin Intian Mumbaissa pidetyissä fysiikan olympialaisissa. Suuret onnittelut Tuomakselle!

IPhO2016

Tuomas kuvassa kolmas oikealta

Jyväskylän yliopiston tiedote vuoden 2016 fysiikkaolympialaisista löytyy täältä.

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ylioppilas- ja kevätjuhla 4.6.2016

Vietimme Ounasvaaran lukion kevät- ja ylioppilasjuhlaa 4.6.2016. Uudet ylioppilaat sekä vieraat saivat nauttia muodollisuuksien lisäksi myös musiikkiesityksistä.

CIMG3338 CIMG3340 CIMG3344 CIMG3347 IMG_4499 . IMG_4498 IMG_4497

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

As an exchange student in Virginia, USA

At the start of the year 2014 I decided to make a change in my life. This meant to become an exchange student in the United States of America for ten months. Being an exchange student on the other side of the Atlantic had always been my dream. The reasons why I decided to carry out this plan were to improve my English skills, live and learn from a different culture, meet other international students with similar interests to those of mine and get a unique and unforgettable experience which I would remember the rest of my life.

An organisation called ICES is the company in charge of choosing the state, high school and host family based on your interests, lifestyle and hobbies. Before the selection process was finished, I had to fill in several papers, do tests, have an interview, see the doctor and apply for a visa. I had a telephone interview in my mother tongue, I had a talk with my national coordinator.

A month before the journey to the other continent I was given the name of my town, Rustburg, the name of my high school, Rustburg High School, some pictures of my future host family, their house and the city itself. The Lobaina family consisted of parents and three teenagers.

The organisation planned a four-day trip to New York before school started. I had a chance to go and visit one of the most known cities in the world. During this trip I met many international students who were placed all around the 52 stated in North America.

My first schoolday was different from an ordinary first day at school back in Finland. When I arrived at the school I had to choose the subjects I wanted to study for the entire year, some of them were ecology, English year 12, government, weight training, economics and personal finance and study hall.

The school days were always similar. School started at 8 am and finished at 2.50 pm, lunch break being at 11am. Every day I got on the bus to school and then back home and I had the same classes every day at exactly the same time. After school students could join a variety of different sport clubs which were divided into seasons:

* Fall Season: cross country, American football, cheerleading or volleyball

* Winter Season: basketball, wrestling, winter cheerleading or indoor track

* Spring Season: track and field, baseball, softball or tennis

The school organised four different parties throughout the year:

* September: homecoming party in which hours before the first football game, there was a parade in which every sports team offered by the school walked around the track course.

* November: ring dance party in which all the junior students got their High School ring.

* March/ April: prom Seniors’ Party

* June: graduation ceremony

My weekends were fun and different than my normal weekend plans back home. During the weekend I would usually go to eat out with my host family or with some friends to Lynchburg which was the closest city to my town. On Saturdays I would also go to watch some sports games, go to the cinema or shopping. On Sundays I spent at Liberty University Church for most of the day. At church I first assisted with my host family in the main ceremony and then I had to go to a two-hour religion class for teenagers.

Every month the coordinator in my area, Lynchburg, organised some happenings in order to meet the other international students who studied at different high schools. Sometimes we could watch an American football game at Liberty University, go bowling or have a Christmas dinner.

Apart from the monthly meetings with the international students and the coordinator in our area, the ICES organisation planned trips to Washington D.C., New York City, Hawaii and many other cities around the country.

Although it is hard to leave your family and friends back home for ten months, I recommend everyone to have this experience, because as I have said it is unique, unforgettable and you will learn loads of new things from it.

KakkonenKolmonenNelonenYkkonen

Nina Laukkanen, 13B

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Flooranpäivän juhla

Flooranpäivän juhlaa vietettiin 13.5.2016. Juhlassa palkittiin menestyneitä oppilaita ruusuilla. Vuoden mittaan menestystä on tullut niin urheilussa, matematiikassa kuin fysiikassakin.

 

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kevään toinen liikuntailtapäivä

Vietimme 10.5 jälleen liikuntailtapäivää ulkoliikunnan merkeissä. Onneksi säätiedotus ei pitänyt paikkaansa, ja saimme nauttia suhteellisen kuivasta kelistä,vaikka muutama sadepisara saattoi kastella poskipäitä. Lajeja olivat muun muassa frisbeegolf, rantalentis, bootcamp ja pesäpallo.

Teksti ja kuvat: Iida Vakkuri, 13C

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Liikuntailtapäivä

Vietimme 14.4.2016  koko koulun voimin liikuntailtapäivää, jossa lajeina olivat mm. pingis, jääkiekko, keilaus, kiipeily, sulkapallo ja tankotanssi.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Vaellusreissu

Kevään 2016 vaellusreissu starttasi tiistaiaamuna 26.4. Santasportilta. Ensimmäisenä kohteena oli Luontokeskus Naava Pyhätunturilla. Siellä meille esiteltiin Pyhä-Luoston kansallispuistoa, ja söimme myös lounaan ennen itse vaellusosuutta.

Bussi jätti meidät Luostontien varteen, josta lähdimme lumikengillä ja metsäsuksilla taittamaan matkaa pienessä tihkusateessa. Leiripaikalle Huttujärven rannalle pääsimme noin puolitoista tuntia myöhemmin.

Leirissä ensimmäinen tehtävä oli teltan pystytys. Nukuimme kaikki yhdessä puolijoukkueteltassa, vetäjiä lukuunottamatta, he nukkuivat vuokratuvassa. Meidän piti valita paikka, kaivaa siitä lumet pois (lunta n. 80cm) ja saada teltta kasaan ja kamina sisään. Homma hoitui kuitenkin yllättävän nopeasti.

Ilta kului ruuanlaitossa ja syömisessä (nuudelien keittäminen saattoi viedä yllättävän kauan), ryhmien toisilleen vetämissä ohjelmissa (esittelykierros h:n päältä puhuen, lumenveistokisa, tukkihumala), saunomisessa ja nuotion äärellä istumisessa.

Keskiviikkoaamuna makuupussista potkittiin ulos kello seitsemän. Aamupalan ja teltan kasaamisen jälkeen suurin osa porukasta lähti valloittamaan Huttutunturin huippua. Tosin huipulla meille kerrottiin, ettemme olleetkaan Huttutunturin korkeimmalla kohdalla, vaan matalammalla huipulla.

Alaspääsyn jälkeen pidettiin nopea evästauko, kasattiin tavarat ja lähdettiin takaisin kohti Luostontietä. Bussimatkalla tunnelma oli melko hiljainen, kun ainakin puolet porukasta nukkui. Rovaniemellä täytyi vielä purkaa tavarat, laittaa teltta kuivumaan ja puhdistaa kamina, ennen kuin reissu oli virallisesti ohi.

ps. Meidät voi bongata tulevaisuudessa Metsähallituksen somesta #RohkeastiLuontoon -kampanjan yhteydessä.

Teksti: Ella Anttola, 15A

Kuvat: Kalle-Pekka Tiihonen

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Toukokuun kirjavinkit

Sarri Nirosen Tähdenpeitto

Vuonna 2012 julkaistu Tähdenpeitto on nuoren Sarri Nirosen kirjoittama esikoisteos. Kirja kertoo kahden helsinkiläisen nuoren, Riinan ja Joonan, matkasta ylioppilaaksi, kaikkine iloineen ja suruineen.

Vaikka Riina ja Joona tuntuvat kirjan mukaan kulkevan samoja polkuja, ovat he silti toisilleen tuntemattomia. Molemmat käyvät samaa helsinkiläistä lukiota, mutta muuta yhteistä heillä ei olekaan, vaan heidän elämänsä ovat kuin yö ja päivä. Riina asuu kahdestaan alkoholisti-isänsä kanssa ja elää muutenkin hieman vauhdikkaasti. Joona taas elää tavallista perhe-elämää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa, eikä Joonan elämästä löydy mitään muuta kuin harmaa arki. Nämä helsinkiläiset nuoret eivät siis tunne toisiaan, vaikka käyvätkin samaa lukiota. Heidän ensimmäinen niin sanottu kohtaaminen, jos sitä kohtaamiseksi voi sanoa, tapahtuu eräänä päivänä kun Riina matkustaa raitiovaunulla, joka törmää Joonaan.

Tähdenpeitto on eräänlainen kasvutarina, jossa nämä abiturientit kohtaavat elämän haasteita niin koulussa, kotona ja ihmissuhteissa. Yritetään tehdä paljon asioita, koska nuoruus on pian ohi, eikä mitään saisi jättää tekemättä. Nirosen tapa kertoa asioita saattaa välillä olla hieman haastavaa luettavaa, ihan kuin yrittäisi lukea runoa ja pysyä sen jujussa kiinni hieman kompastellen. Lauseita täytyy lukea  uudelleen ja uudelleen jotta sen voisi ymmärtää täysin. Mutta tämä Nirosen tapa kirjoittaa ei todellakaan tee kirjasta huonoa, vaan enemmänkin se tekee kirjasta kiehtovamman, koska ainakin omasta mielestäni asiat joiden takia joutuu käyttämään normaalia enemmän päänvaivaa tuntuvat mielekkäämmiltä. Kuten kirjan takakannessakin kerrotaan, on kirja kertomus nuorista, mutta ei nuortenkirja, koska kirjan sisällön ymmärtämisessä olisi hyvä osata ajatella syvällisesti, eikä vain lukea sitä sen kummempia ajattelematta.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukemiseen hieman haastetta ja kaikille abiturienteille, niin nykyisille kuin tulevillekin.

– Petra

kirja1

 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää

Chick lit on kaunokirjallisuutta, jossa päähenkilönä on useimmiten 20 – 30-vuotias nainen sekä sivuhenkilönä komea mies. Niin on myös Jojo Moyesin kirjassa Kerro minulle jotain hyvää (2015).

Kirja käsittelee Louisa Clarken elämää eräässä englantilaisessa pikku kaupungissa. Louisa on juuri saanut potkut töistä ja perheensä huonon rahatilanteen takia hän joutuu vastaanottamaan työn henkilökohtaisena avustajana. Louisalla ei ole elämälleen tavoitteita, vaan hän on tyytyväinen tuttuun ja turvalliseen pikku kaupungin menoon. Will, jonka avustajaksi Louisa palkataan, oli ennen onnettomuuttaan täysin toisesta maailmasta – hän oli koukussa adrenaliiniin. Ironisesti kuitenkin paljon matkusteleva ja mm. moottoripyöräilyä sekä laskuvarjohyppyä harrastava mies päätyy pyörätuoliin ylittäessään katua. Ja tämä on vasta kirjan ensimmäinen yllätys.

Kirja on chick litille tyypillisesti kevyttä ja melko romanttista. Kuitenkin kirjan mieshenkilön tilanne saa myös pohtimaan asioita. Kirja sisältää hyvän kuvauksen siitä millaista neliraajahalvaantuneen elämä on. Se saa ajattelemaan esimerkiksi voiko elämäänsä elää väärin, tai onko ihmisellä oikeus päättää kuolemastaan.

Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka haluaa jotain kevyttä, mitä lukea ohimennen. Kuitenkin lukijan kannattaa varata aikaa, sillä kirjaan voi jäädä koukkuun. Kuten Closer-lehti on kirjoittanut: “Vilpittömän kaunis romaani. Se sai nauramaan, hymyilemään ja itkemään – tämä täytyy ehdottomasti lukea”.

– Sara

Kirja2

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Kauris Company ja Nallekarkit

Tiistaina 5.4.2016 koulullamme vieraili Kaurismäki Company, joka esitti näytelmän Nallekarkit. Puolen tunnin näytöstä pääsivät seuraamaan kolme ryhmää, joista yhden kanssa järjestettiin myös pieni työpaja.

Kuva 1

Kohtaamisia. Kuvassa Santtu (oikealla) ja Reeta (vasemmalla)

Reeta on nuori tyttö, jonka mielestä jotkut asiat on hyvä pitää omana tietonaan eikä vaivata muita omilla ongelmilla. Toisin sanoen: älä paljasta itsestäsi mitään, äläkä vain anna muiden nähdä kiiltokuvan toiselle puolelle, koska mitä hänen asiat muille kuuluvat? Reeta elää yhdessä äitinsä kanssa, jonka psyykkinen mielentila horjuu syvän masennuksen ja ylipirteyden rajamailla. Kavereita Reetalla on kaksi: koulun nuorekas siivooja ja täysin tuntematon nettituttu, joka kutsuu itseään Pupuksi. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun Reeta törmää koulun ruokalassa Santtuun, joka ei halua tyytyä pelkkiin Reetan kulisseihin.

Kuva 2

Näytelmässä korostui ennakkoluulot ja se, että omista ongelmista vaietaan eikä haluta hakea apua. Ystäville, jopa niille tärkeimmillekin, uskalletaan näyttää vain osa itsestä, kun ennakkoluulot toisen mielipiteistä pelottavat.

kuva 3

Työpajassa käytiin läpi näytelmän henkilöitä ja heidän roolejaan sekä saatiin vastauksia kysymyksiin kuten: Oliko Santtu tyttö vai poika? Oliko äiti Pupu? Oliko oikein, että siivooja kyseli Reetan kuulumisia? Lopuksi ryhmässä improvisoitiin kaksi pientä tarinaa, joihin jokainen sanoi vuorollaan yhden sanan.

Teksti ja kuvat: Iida Vakkuri 13C

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment